Data on täällä. Muuttuuko mikään?

Storytel avasi kirjailijoille ensimmäisen portaalin, jonka kautta omien kirjojen digikulutusta voi seurata reaaliajassa. Vaikuttaako tämä palkkioihin tai sopimuksiin – tai viboihin?

En tiedä miksi tai miten sain kutsun, mutta siellä se sähköpostissa odotti. Storytel Pulse kutsui minut rekisteröitymään palveluun, jotta voisin reaaliajassa seurata kirjojeni digikulutusta Storytelin alustalla. Klikkasin itseni sisään ja näin jotain, mitä kirjailijat ovat vuosien ajan vaatineet: tiedon siitä, miten kaikkia kirjojani digipalveluissa kuunnellaan ja luetaan.

Mitä data kertoo nyt?

Tällä hetkellä data on varsin rajallista, mutta kaikkialla palvelussa lukee pienissä infobokseissa, että lisää on luvassa pian. Tällä hetkellä näen kaikkien Storytelissa julkaisemieni teosten kulutusdatan edellisten neljän viikon ajalta. Parhaillaan kirjojani lukee tai kuuntelee kuusi henkilöä, 203 ihmistä on edellisen viikon aikana lisännyt jonkin teokseni digikirjahyllyynsä ja 182 henkilöä on aloittanut jonkin kirjani lukemisen tai kuuntelemisen. Näen tiedot myös teoskohtaisesti: kuten saattoi odottaa, uusista aloituksista suurin osa on tammikuussa julkaistusta kirjastani Maailman viimeinen eläin, mutta oli ilahduttavaa nähdä, että myös seitsemän vuotta sitten ilmestynyttä esikoistani Lihan loppua oli alettu lukea seitsemän kertaa edellisen kuukauden aikana.

Lisäksi saan lukijoista yleiskatsauksen sekä teoskohtaisen yhteenvedon, mutta ainoastaan sen, mistä maasta ja kaupungista lukijat ovat. Sieltä löytyy kiinnostavia tietoja. Suomessa kirjojani on lisätty lukulistalle 719 kertaa (missä ajassa? tämä ei käy ilmi) ja kaksi ihmistä Thaimaassa on aloittanut kirjojeni parissa. En varsinaisesti tiedä mitä teen tällä tiedolla, mutta tiedotteessaan Storytel hehkuttaa sitä, että lukijoiden sijainnin näkeminen voi auttaa suunnittelemaan esimerkiksi kirjakiertueita. (Jos Thaimaassa on kirjakerho joka haluaa kutsua minut vieraaksi, pankaa viestiä.)

Mitä data ei kerro?

Datasta ei näe ainakaan vielä kaikkein kiinnostavimpia asioita, eli tarkempia demografiatietoja lukijoista ja kuuntelijoista. Paljon enemmän kuin sijainti, minua kiinnostaa lukijoiden ikä- ja sukupuolijakauma sekä tietenkin se, mitä muita kirjoja lukijani kuluttavat. Kiinnostavaa olisi tietää myös kuinka suuri osa lukijoista lukee kirjan loppuun tai jos se jätetään kesken, missä kohtaa näin käy. Somealustat jakavat jokaisen postauksen kohdalla hyvin yksityiskohtaista metriikkaa, ja postauksen yleisöstä saa tietää nimenomaan ikäjakauman, sukupuolet, sijainnin ja sen, missä kohtaa esimerkiksi video on jätetty kesken. Sinänsä ei olisi siis yllättävää, jos näitä tietoja alkaisi saada myös lukuaikapalveluista, sillä kaikki nämä tiedot ovat palveluilla olemassa.

Tällä hetkellä data ei myöskään kerro missä suhteessa kirjojani luetaan ja kuunnellaan, vaan kaikki kulutus on yhtenä datamötkäleenä palvelussa. Datasta ei myöskään näe, paljonko kirjailija on toistoilla tienannut tai minkä verran kirjoja on kulutettu aiemmin kuin viimeisten neljän viikon aikana.

Mitä hyötyä tästä voi olla?

Sekä kirjailijat että kustantajat ovat pitkään peräänkuuluttaneet kirjojen digipalveluille läpinäkyvyyttä. Käsittääkseni kustantajatkin ovat saaneet tähän asti digipalveluista kirjojen kulutustiedot viiveellä, mahdollisesti vain kerran kuussa. Kirjailija on ollut vielä pahemmin pimennossa: käytännössä kirjailija saa kerran vuodessa rojaltilaskelman, josta näkee kaikkien formaattien kirjamyynnit. Laskelmalle on eritelty erikseen digipalveluiden kulutus (kuunnellut ja luetut kirjat eroteltuina), kovakantisten kirjojen myynti, pokkarimyynti ja sähkökirjojen kappalemyynti. Sitä minkä verran missäkin eri palvelussa kirjaa on kuunneltu ei ole voinut saada laskelmasta selville. Pyydettäessä ainakin omat kustantajani ovat kyllä kertoneet väliaikatietoja kirjamyynnistä eri formaateissa, mutta rajansa silläkin on miten usein sitä viitsii kustantajaa tällaisilla kyselyillä vaivata.

Jos digikulutus muuttuu läpinäkyvämmäksi ja reaaliaikaisemmin seurattavaksi, voi kirjailijoiden ymmärrys digimarkkinasta kasvaa. Mitä enemmän ja parempaa dataa on tarjolla, sen helpompi kirjailijan on arvioida vaikkapa sitä, onko digi itselle kannattava julkaisumuoto. Jos omat kirjat ovat digissä saatavilla mutta niitä ei siellä liiku, lienee syytä miettiä kannattaako kirjoita tehdä digiversioita ollenkaan (ja saattaa ehkä ymmärtää paremmin kustantajaa, jolla saattaa olla aiheesta jokin mielipide). Toisaalta jos kulutusta on paljon, voi kysyä syökö se printtimyyntiä vai lisääkö ylipäätään kiinnostusta kirjaa kohtaan. Vaikkei palvelusta näe minkäänlaisia tulotietoja, voi kulutuksen näkeminen auttaa arvioimaan sitä, onko rojalteja seuraavana vuonna tulossa ja jos on, kuinka paljon. Omien kirjojen yleisön ja kulutuksen syvällisempi ymmärtäminen voi ylipäätään auttaa sopimusneuvotteluissa kustantamon kanssa. Tällä hetkellä kirjailijoilla on usein hyvin pinnallinen käsitys kirjojensa kulutuksesta, joten neuvoteluasema kustantamon kanssa ei välttämättä ole optimaalinen.

Storytel on käsittääkseni ensimmäinen alusta, joka antaa kirjailijoille ainakin Suomessa pääsyn kirjojen kulutusdataan. Tämä lisännee painetta muillekin toimijoille avata kirjailijoille pääsy dataan. Olisikin kiinnostava päästä näkemään mm. Spotifyn ja BookBeatin vastaavat luvut ja verrata palveluita toisiinsa.

Yksi mahdollisesti hyvä puoli tässä on kirjailijalle ylitse muiden: kirjan julkaisupäivä tuntuu usein aika tyhjältä, koska kirja vain ilmestyy silloin kauppoihin ja palveluihin, eikä siitä saa mitään reaktioita tai myyntidataa. Jos oma kirja lähtee monella kuunteluun tai lukuun ilmestymispäivänä, olisi aivan ihanaa nähdä se heti! Ylipäätään on yllättävän ilahduttavaa nähdä, että kuusi ihmistä jossain päin maailmaa lukee tai kuuntelee kirjaani juuri nyt. Lukijat muuttuvat konkreettisemmiksi, eivätkä ole vain hahmotonta massaa jossain.

Mitä haittaa tästä voi olla?

Tiedän että osa kollegoistani kyttää täysin pakkomielteisesti omien kirjojen arvioita digipalveluissa ja Goodreadsissa. Itse en ole tähän pahemmin sortunut (olen kieltänyt itseltäni mm. julkaisua seuraavan ensimmäisen kuukauden arvioiden lukemiset eri palveluista), mutta pahimmillaanhan Storytel Pulse voi toimia alustana, jossa pääsee todenteolla pahoittamaan mielensä ja vajoamaan metriikan kaninkoloon. En varmasti haluaisi tietää sitä, jos omaa uutuuskirjaa ei löydä kukaan. Jos vuosia työstetyn teoksen julkaisupäivänä “live listeners” -luku näyttäisi tasaista nollaa, voisi se pahentaa julkaisupäivänä väistämättä koittavaa murheen alhoa entisestään. Tai jos kirjan jättää kesken puolet ihmisistä siinä kohtaa joka oli itselle kaikkein rakkain ja omasta mielestä onnistunein, olisi tämä varmasti raskas tieto ottaa vastaan.

Moni kollega ei varmasti myöskään halua tietää lukijoista yksityiskohtaisempia tietoja, jottei ajatus yleisöstä jolle kirjoja kirjoittaa muutu liian hallitsevaksi. Mitä tarkemmin tietää kirjojensa yleisön, sitä suurempi vaara on alkaa kirjoittaa kirjoja jokin tietty ryhmä mielessä. Ei ehkä kovin suuri vaara esimerkiksi nuortenkirjoja kirjoittaville kirjailijoille, mutta kokeellisen proosan tekijöille kenties sitäkin enemmän. Henkilökohtaisesti en pidä tätä suurena riskinä, sillä olen somessa seurannut metriikkaa niin kauan, että siitä on tullut ennemmin nice to know -kamaa kuin omaa tekemistä ohjaava tekijä. Mutta eipä sille yleisön vaikutukselle kukaan immuuni toki ole.

Tarkan datan saaminen voi altistaa myös entistä pahemmalle vertailulle. Jos tekijät alkavat julkaista omia kuuntelulukujaan (kuten minä teen tämän postauksen alussa), voi se herättää muissa halun vilkaista omia lukuja ja verrata niitä muihin. Siitä tulee sitten hyvä tai paha mieli riippuen siitä keneen vertaa, mutta ei se vertailu koskaan varmaan kovin autuaaksi tee. Toisaalta ei niistä vertailukohdista aiemminkaan pulaa ole ollut. Muiden saamat apurahat, arviot, kirjamessujen ohjelmaslotit ja mediaosumat kelpaavat kadehtimiskohteiksi, jos sellaiseen on taipuvainen.

Eli mitä tästä pitäisi olla mieltä?

En tiedä, mutta päällimmäinen fiilis on varsin hyvä. Enemmän dataa on enemmän dataa ja uskon itse, että voin kirjailijana olla esimerkiksi paremmissa neuvotteluasemissa kun tiedän paremmin kirjojeni kulutuksen ja yleisön. Pelkästä Storytelin datasta ei siinä ole vielä paljon iloa, mutta jos tämä pakottaa muutkin toimijat avoimempaa datapolitiikkaan tekijöiden suuntaan, näen kehityksen positiivisena. Ehkä oman datan näkeminen voi myös saada kirjailijat ymmärtämään oman arvonsa alustoille paremmin ja jopa onnistumaan joissain vaatimuksissa paremmin sen ansiosta. En jää pidättämään hengitystäni että digikulutuksesta alettaisi maksaa parempia palkkioita tämän jälkeen, mutta tuskin tästä ainakaan haittaa on.

Mutta mitä mieltä? Mitä missaan? Onko tämä lopun alku ja jos niin kenelle? Vai tapahtuuko nyt vallankumous? Kerro ihmeessä kommenteissa!